Malli saapui pelastamaan kökköanatomialta

Ihmisen piirtäminen monipuolisesti on sarjakuvantekijälle keskeistä. Ihmisten piirtäminen kentällä, itsen tarkastelu kokovartalopeilistä, valokuvien käyttö tai kaverien pyytäminen poseeraamaan on tavallinen käytäntö. Ei riitä, pitää voida piirrellä ihmisvartaloa perusteellisemmin. Erika tuli malliksi ja poseeraa sekä alasti että erilaisissa Kikrun haalaamissa asuissa, jolloin harjoitellaan poimuja ja laskoksia. Arkisia toiminta-asentoja ei unohdeta.


Toistaiseksi Erikan ilme on orientoituva, kyllä se lientyy.

Ei kaikki lue How to draw manga -kirjoja

Susann ei ole kovin meluisa. Siksi hän ei esiinny juurikaan blogissa. Saa nähdä mitä hän saa aikaan tästä tyypistään:

Nuori nöyrtyy

Nuo opiskelijat (vielä muutaman vuoden heidät luokitellaan nuoriksi) saattavat tuntua piittaamattomilta rynnistelijöiltä, jotka eivät arvosta edellisten sukupolvien panosta.

Eeei pidä paikkatans.

Kyllä heillä riittää hartautta kumartaa niiden työlle jotka ovat pohjustaneet kasvihuoneilmiön, sommitelleet asetelman Lähi-Idän vihanpitoon ja päällystäneet merkittävän kaistaleen maisemaa asfaltilla, jonka lumettomana pitämiseen kuluu miljardi litraa dieselpolttoainetta.


Hänen haltuunsa luotamme huomisen kouruavaimet.

Ja sitten on vielä manga...

Sauli Pesonen on oikea ihminen kertomaan sarjakuvan historiasta, lähinnä länsimaisen. Oulun elokuvakeskuksen toiminnanjohtaja kävi pitämässä keskiviikkoluennon (jotka on muuten yleisölle avoimia, linkki listaan löytyy taidekoulun etusivulta).


Sauli on käynyt esitelmöimässä myös animaation historiasta.

Jaksaa taas

Sarjakuvaopiskelija tarvitsee liikuntaa jaksaakseen piirtää satoja ja taas satoja ruutuja. Onneksi on tanssimatto. Se ei vie paljon tilaa. Ja tanssimista ei malta lopettaa.


Anteeksi 180-kiloinen tiedosto mutta Kata liikkuu nii ihanasti.

Lyhyt kieli, mutta rusahtava

Muuten, olen mokannut noissa blogiasetuksissa eikä arkistosta ole näkynyt kuin elokuu. Osoite oli väärä kun olen lukenut lyhyen englannin. Oikein lyhyen.

Hyvästi tv

Sanoin telkkarimaksun irti ja raahasin rakkineen kolmosluokkaan. Ja mikä ihime ja kumma: ei käy aika pitkäksi!

Ei käynyt alakerrassakaan. Katsoivat anatomiavideoita aidoista raadoista. Tilasin saman aineiston (yli 11 tuntia sisälmyksiä) itselleni dvd-sarjana – kallista oli mutta kannatti. Siinä illanköllykkä kuluu leppoisasti kun israelilainen tiedemies tökkii tikulla lihasta ja kohottaa jännettä.


Vähän jännittää?

Lauantai-iltaa taidekoulussa

Mitä nuoret taideopiskelijat tekevät viikonloppuisin? Laittelevat vähän toisiaan ja lähtevät grillille ostamaan lihapiirakkaa. (Minun nuoruudessa kyllä kännättiin ja poltettiin tulitikuilla kämmenselkää.)


Jos tarvitsee tehokasta meikkiä, kannattaa kääntyä Hanna-Kaisa Miettisen puoleen. Sasu kääntyi.

No katoppa saattais tämmönenki toimia.

Kävin Oulussa ja otin Limingan bussiasemalta pari kuvaa. Kotona ymppäsin tyypillisen bussimatkustajan kuviin. ”Valokuvarealistinen” tausta, tyylitelty hahmo.


Sitä paitsi olis kiva tietää miksi yhteiskunnan subventoima julkinen liikenne voi maksaa enemmän kuin Oulussa käynti omalla autolla.

Animaatiotaloon syntyi vipinää

Animaatiota opiskellaan taas Limingan taidekoulussa. Mikko Jylhä vetää Flash-kurssia kahdessa erässä, ensin tutustutaan ohjelmaan ja pannaan alulle projekti, jota edistetään itsenäisesti. Ensi kuussa Mikko palaa antamaan jatko-ohjausta. Myös maaliskuussa on mahdollisuus jatkaa Flash-opintoja Jukka Kostetin avulla ja silloin voidaan ehkä käynnistää myös vaha-animaatiokurssi.


Tämä Mikonpa sarjakuvaa on julkaistu Ameriikassakin!

Haukotus

Työpäivä alkoi tänään klo 4.30 kun menin kertomaan alakerrassa höriseville Joonakselle, Helille, Susannalle, Jannelle, Villelle, Sasulle ja Tiistaille että heidän on parasta ilmestyä paikalle kun Jylhän Mikko aloittaa Flash-kurssin klo 13. Ovat hihkuneet siellä koko yön ja nyt muka väsyttää. Joonas julkesi väittää ettei minulla ole valtuuksia erottaa ketään. Totta. Mutta ehkä voisi perustaa tarkkailuluokan?


Heli ja Susanna sentään piirtävät. Sasu kertoo kuinka hän lapsena halkoi hyönteisiä kirveellä.

21 vuotias Pohjoisen mies - ja herkkä taiteilija

Jannella on syntymäpäivä. Katso kuinka hän on onnellinen kun Kata ja Saija teki nätin kortin.


Janne huokaa voimasanan.

Mutta Saija lopettaa opiskelun ja lähtee pois. Hänellä ei rahat riitä. Maailma on paha.

Tauno? Erkki? Urpo? Reino? Jukka? Heimo? Ilk...

No niin. Tiistain isä oli puuskunut ajaessaan: ”Joku vitun keijo tuolla tulee pitkät päällä vastaan!” Kuulemma kutsuu oikein tyhmiä keijoiksi.

Tiistain sarjakuvasta puuttuu draamallinen rakenne. Ei sillä että minulla olisi mitään Tiistaita tai hänen isäänsä vastaan.

Pitkä perjantai

Ope lähti sarjakuvakouluun. Oulun POEM ja Embuzz-firma olivat järjestäneet pari brittiä kouluttamaan täkäläisiä animaatiossa ja sarjakuvanteossa. Kieltämättä animaattori Dino Athanassioulla ja sarjakuvataiteilija Charles Peattie on vaikuttavat meriitit. Charlie pani piirtämään stripin omaan käsikirjoitukseensa. Toisaalta lupasi toteuttaa opiskelijoiden käsiksiä.


Nonnih. Animaatio-Dino on vauhdissa. Vasemmalla Charles.

Viikonloppuna pitäisi jatkaa mikäli julkinen liikenne toimisi. Embuzzin mobiilisarjakuvasuunnitelmat kiinnostavat.

Ei mikään suttupirkko

Suomalaisista sarjakuvantekijöistä kunnioitan eniten Aura Ijästä. Sain katsella kaksi vuotta kuinka hän opetteli kertomaan piirtämällä. Taitavia tekijöitä Suomessa riittää, mutta Aurapa on tyylikäs. Ja terävä. Auts.

Nyt Aura Ijästä julkaistaan perhetietokonelehti Enterissä. Joulukuun numerossa sarjakuvaa käytettiin artikkelin osana. Tammikuussa pälättää Psyko-Tommi.


Yllättävää että sarjakuvahahmoja myydään kaupassa. Aura ja Tommi vuonna 2003.

Haukotus

Uskokaa vain että sarjakuvalinjan vetäminen on ympärivuorokautista hommaa.


Suosittelen Wacom Intuous2 A6-kokoista piirtolevyä: yli tuhat paineentunnistustasoa. Sillä voi tehdä aamutuimia pikatuherruksia.

Ainoa oikeasti vapaa taidekoulu

Ensi kaudelle rakentelemme käsikirjoittajalinjaa. Yksikään byrokraatti ei pääse käpälöimään opintosuunnitelmaa.

Limingan taidekoulu on ainoa paikka Suomessa jossa voi opiskella sarjakuvaa, digianimaatiota ja käsikirjoittamista kuvataiteiden ohella samassa koulussa. Eri linjojen keskinäinen vuorovaikutus ja sisäoppilaitos ympäristönä mahdollistaa tosi tehokkaan opiskelurytmin.


Vaikka onhan meillä vipinää nykyiselläänkin: kun tuikkasin kameran ovenraosta sisään käsikirjoituskurssille, tulos oli vauhdikas.

Työharjoittelua ansioluetteloon

Koulussamme on työharjoittelijoita Raahen Lyypekkeristä. Kivaa. Kävimme Kikrun kanssa kysymässä, saisimmeko yhen ihan pienen harjoittelijan lainaksi. Grafiikan Liisa lupasi Karin.
Kari alkoi meille malliksi mielellään (Tosin Kari olisi halunnut piirtää itsekin, joten Kikru tuurasi häntä sen verran että sai piirtää pahimpaan tarpeeseen.) ja nyt hänellä on takana arvokas kokemus sarjakuvamallina toimimisesta. Sarjakuvamalli ei vain poseeraa, hänen pitää höslätä: haravoijana, ampumassa revolverilla sekä suorittamassa seppukua.

Kata sääli vihdoinkin opea ja suostui piirtämään ”rumia keski-ikäisiä miehiä” (kun ope oli mäkättänyt liian kauniista hahmoista).


Mutta siinäpä se: pitkä perinne söpöistä kuvista paistaa läpi. Missä pienet sian silmät? Pottunokat? Likaiset hiukset? Katkerat juonteet? Ihraiset kaulat? Lannistetut ryhdit?...

Töihin, Lapatossut

Tätä et löydä kansalaisopiston kursseilta: Kikru tuli taas piirrättämään ja otti mukaansa malliksi kypäräkokoelmansa.


Voimme vaivoin kuvitella minkä vaikutuksen kuvismaikkamme on tehnyt kotipaikkakunnallaan päristelemällä tämä päässä.

Hei! Huipputyypiltä huippusarjakuvaa

Jääskisen Vernan strippi on Iltasanomien kuukauden kotimaisena. Verna Vülpes on sarjislinjalainen kaudelta 2002 - 03, joten tammikuussa on lupa ostaa Iltasanomia vaikka alkoivatkin rahastaa tv-liitteellä.

Jos ette ehtineet hankkia maanantain lehteä, ohessa siinä julkaistu strippi, tosin ilman värejä. Kaikkea ei saa ilmaiseksi tältäkään blogilta.


Kopiraitti Verna Jääskisen, jolta en tietenkään kysynyt julkaisulupaa. Mutta haastakoon käräjille. Hups: ja meni pitkäksi, mutta pienennettynän teksti ei olisi näkynyt.

Raitis ja reilu ei taiteile eikä heilu

Kiitoksia ravintola Hannu Krankalle terveys- ja sosiaalipoliittisesta kannanotosta. (Ravintolasta kantautui tekstiviesti että oluen hintaa on korotettu 50 sentillä, kolmella entismarkalla!)

Tähänkään asti opiskelijoilla ei ole ollut varaa juopotella Krankan hinnoilla, mutta nyt ei ole opettajillakaan. Siis muilla opettajilla, itsehän kännään vain jouluna ja kesällä.

Siispä jatketaan alkoholinkäytön siirtämistä ravintoloista koteihin ja taivasalle. Hyvästi kapakkainstituutio, jossa Suomenkin kulttuuri on luotu. Tervetuloa työttömyys, tylsyys, ahdasmielisyys ja perheensisäiset murhenäytelmät.

Ja tervetuloa aloittamaan uutta "luku"vuotta.