Ala-asteella

Käytiin taas Linnukan koululla esittelemässä sarjakuvantekoa. Yhdestätoista ykkösluokkalaisestamme lähtivät Anna, Virva ja Susku, aina luotettava Antti kolmosluokasta tuli avuksi. Koululla odotteli sanomalehti Kaleva ja satoja koululaisia.


Eik oo vaa sulosii! Susanna ja lapsokaiset.

Sarjakuvaopea kaivataan

Sarjakuvalinjalaiset osaavat ideoida ja käsikirjoittaa. He pystyvät piirtämään tarinan ja joku jopa tekstata luettavasti. Mistä löytyisi kuvakerronnan opettaja tammikuuksi?

Älä kysy

Opettajuus on fuskua.
Opettajan tehtävä on teeskennellä osaavansa jotain. Jos hää oikeesti osais, hää olis jo tekemässä. Ja kas, ne jotka osaa, kuinka ollakaan, ovatkin tekemässä jotain mielekästä. Mistä siis on siinnyt opettajia? No niitä raaputetaan pizzalapiolla irti jalkakäytävästä kapakoiden edustoilta lauantaiaamuisin.

Opettaja frutti di maha.

Mitä tämä oiken ON?

Sitä ollaan tultu ihan sarjakuvalinjalle opiskelemaan sarjakuvaa.

Sitten lueskellaan soffalla, istutaan ölisemässä ja kikattamassa tai tutistaan pakkasessa tupakalla. Missä lehtiöt, luonnoskirjat ja siveltimet? Kukaan ei ole ikinä oppinut piirtämään piirtämättä.

Ja piirtäkää todellisuutta! Tuhansien söpöliinisten hahmojen suoltaminen vain omasta päästä (kun ne ensin on kopsailtu lempparisarjakuvista) päivä toisen perään ei edistä mitään yhtään pikkuistakaan. Varhaiseläkkeellä voitte piirtää niitä ja syytää deviantartiin.

Kun piirtää elämää ympäriltään koko ajan, paljon, EI VOI OLLA KEHITTYMÄTTÄ huippupiirtäjäksi. Piirrä. NYT!


Mari piirtelee muistiin, viisas.

Riistalintuperspektiivistä

Pidin yleisluennon perspektiivistä, jottei siitä kannettaisi turhaa huolta. Eihän ihminen näe perspektiivissä. Ihminen näkee mielikuvia. Kun kävelen kylille, näen tuhlausta, tylsistyneisyyttä ja osin huurtuneet silmälasit. Rautatien kiskot eivät näytä yhtyvän horisontissa koska näen lipun hinnan kotiin olevan yli seitsemänkymppiä.

Tosi siistin moniväri silkkipainatuksen teki Turo. Kaisu opastaa onnellisna:


Tuossa Kaisun ja Turon välissä näkyy sekä tekstiili- että paperivedos.

Liitusarjakuvaa

Kävimmepä Limingan ala-asteella esittelemässä kuinka sarjakuvaa tehdään. Jakauduimme useaan luokkaan. Ainakin siinä luokassa johon minä osuin pikkutyypit pääsi heti vauhtiin! Piirsin taululle pöljän tapahtuman ja porukka piirteli omiaan. ”Saako lisää paperia?” Kaikki oli erilaisia ja tarpeellista viestintää. Sillä sarjakuvahan ei ole tyhjänpäiväistä paitsi joskus Disneyllä.



Kotamäen Päivi tuli sarjislinjalle ja oli ala-asteellakin mukana. Sai kumman kuvan arjestamme.

Opetus on opettavaista ja mielenkiintoista

Taloon ostettiin värilasertulostin. Lopulta Ylimäen Jyrki sai sen toimimaan odotetusti mäk-ympäristössäkin. Virva nukahti tuoliin kesken asennusopetuksen. Mutta hienotunteisuudesta Virvaa kohtaan emme julkaise kuvaa nukkuvasta hänestä vaan Puolakanahon Villestä, jonka torkkuasento onkin herkullisempi, ilman kenkää.

Tunnilla nukkuvien opiskelijoiden kuvaaminen on tempaava harrastus.

Kaisu Pyy saapui pitämään silkkipainokurssia.

Tehtävä suoritettu

Sarjakuvalinja tuotti 468 ruutua modulaarisarjakuvaa, jotka tökittiin neuloilla aulan näyttelyseinään. Toimii, kiva kiva. Mutta aika runollisesti.
Tässä täysin umpimähkäinen otos:



Ville läks, ensi viikolla tulee Kaisu Pyy virittelemään silkkipainantaa. Ja nettisivuja pitäisi kohentaa.

Opetusta oikeen

Ihmiset piirteli ruutuja Rannan Villen jättämään tehtävään. Tarkoitus on toteuttaa tosi iso kimppasarjis torstaihin mennessä. Siinä samalla paasasin liikkeen anatomiaa.


Jos kuvaa itsensä digikameran videotoiminnolla muka heittämässä jotain, tuo avi-tiedoston flässiin ja piirtää niistä 89 kuvasta joka viidennen läpi, niin voi koostaa uuden kökköanimaation jonka tarkoitusta en saata keksiä paitti tuikata tähän... eikä näy ihan toimivan mozillassa. Hm.

Turhaan lintsattu haravointi

Aamulla tullessani Impivaaraan paikalla olivat vain Anna ja Sasu. Päivälle oli suunniteltu pihatalkoot. Ne kuitenkin oli peruttu sateen takia. Jaa jaa.


Anna ei pelkää työtä.

Piirrä nopeesti, piirrä paljon

Rannan Ville piti improvisaatiosarjakuvakurssia taas. Masokistiset opiskelijat pitävät siitä kun Ville pakottaa tekemään ”miljoona sivua nanosekunnissa”. Mutta kuvassa ei ole Rannan Ville, sillä Koppströmin Juha, tuo puna-armeijavampyyri, on kuvauksellisempi.


Ville pani alulle viikon kestävän sarjistehtävän jossa kaikki tekevät samaa sarjakuvaa erillisille ruuduille. Ensimmäiset näytteet vaikuttavat maittavilta.

Kännykkäsarjakuvakurssilta

Tampere on täyteläinen kaupunki. Ihmisille ollaan ystävällisiä.

Kännykkäsarjakuvakurssi pääsi tavoitteeseensa, eli selvittämään mitä ongelmia liittyy sarjakuvan mobiilituotantoon ja -levitykseen. Yksi on se ettei Sonera multimediavärkit pelanneet juuri tämän kurssin aikana.

Piirsin epätoivoisesti läksystrippejä Uimahallin majan karussa huoneessa muistellen Masa ”Pätkä” Niemeä, joka tuossa samaisessa matkustajakodissa päätti päivänsä kun ei ole helppoa olla humoristi. Itse jatkan vielä eloa sillä opiskelijat ovat kiehtovia.

Kännykkäsarjakuvakurssille

Halloviinissä kuulin lauseen ”Jannelta tulee kohta kermat housuun” mutta ahdasmielisten on turha panikoida sillä kysymys oli niskahierontatilanteesta. Myöskään Sasun vanhempien ei ole syytä panikoida, kuvassa on kyllä Sasun päälaki mutta vain onnistuneesti ehostettuna © Joonas. (Huomaa kallon taaksepäin levenevä muoto ja piirrä muistiin)


Koulumme kouluttaa opettajistoaan. Sarjakuvalinjan ope lähetetään pariksi päiväksi Tampereelle opiskelemaan kännykkäsarjakuvan tekoa. Tavataan loppuviikolla.

Halloveeni, inha nuori perinne

He ovat niin kauniita. Donnia, teurastajia, psykopaatteja. Käsirautoja! Olisimmepa nähneet kohtauksen kaupassa: ”Olisiko teillä sianverta ja kumihanskoja?” Olisimmepa nähneet sen hetken kun tuota verta pirskoteltiin. Vai joko se oli loppuillasta omaa?
Natsit tietysti kävi kyttäämässä ja pilaamassa ilon.

Paras värikurssi ikinä

Kikru veteli värioppia vain viikon per ryhmä mutta ehtivätpä saada aikaan! Aulan näyttelyseinä kirkui kuin päiväkoti noutoaikaan. Aiemmatkin värikurssit on olleet päteviä mutta tämä oli ensimmäinen joka vastasi juuri sarjakuvavärittämisen tarpeisiin.

Huomenna on halloveenipileet. Omituisia asuja on askarreltu. Iltapäivällä jo hiippaili entisiä opiskelijoita nurkissa, niitä saapuilee kaukaakin.

Katso mihin astut

Tässä yhteydessä varoittaisin kaikkia Yhdysvalloissa vierailevia suomalaisia vaarasta jonka muodostavat Yhdysvaltojen kansalaiset. Vaara on ollut todellinen jo vuosikymmeniä: useita suomalaisia on ryöstetty ja pahoinpidelty USA:ssa.

Terhin rotalla ei ole mitään tekemistä Amerikan presidentinvalinnan kanssa.

Ensilumi litisi sandaaleissa

Päivän aihe oli, kuinka saada lukija pysymään kärryillä sarjakuvaa lukiessaan. Miten johdatella häntä katsomaan oikeaan kohtaan, siihen missä tapahtuu?

Tehtävän palautus on vasta huomenna joten tässä Marin tulkinta koulun alueesta maisemakarttana:

Se siis toimisi pelinä?